Suomen sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan on kohdistunut ja kohdistuu tulevan vuoden aikana merkittäviä leikkauksia. Päättäjät ovat kyseenalaistaneet järjestöjen merkityksen ja viitanneet toimintaan toissijaisena.
Me toivommekin sinua nyt mukaan kertomaan sote-järjestöjen työn merkityksestä. Jos olet saanut apua, tukea tai muuta tärkeää elämääsi sote-järjestön kautta, vastaa kyselyymme ja kerro kokemuksestasi. Tällä tavoin autat järjestöjä tuomaan esille toimintansa merkitystä. Voit vastata lomakkeella minkä järjestön toiminnasta tahansa. Kyselylomakkeen löydät täältä. Kysely on anonyymi. Vastaathan siten, että kuvauksesta ei voi tunnistaa sinua. Vastauksia jaetaan #JosMeitäEiOlisi -kampanjan somessa sekä Artteli-kumppanuusyhdistyksen verkkosivuilla ja somessa. Voit halutessasi kertoa mitä järjestöä kuvauksesi koskee ja jaamme kokemuksesi kyseiselle järjestölle. Lämmin kiitos! Kyselystä vastaa Artteli-kumppanuusyhdistys ry. Kysely on täysin anonyymi ja sen vastaukset julkaistaan vain vastaajan luvalla. Vastaukset käydään läpi Arttelin henkilökunnan toimesta ja Artteli päättää vastausten julkaisemistavan sekä sen, mitkä vastaukset jaetaan julkisesti. Keräämme kumppanuustalon kävijöiden kertomuksia ja heidän kokemuksiaan Arttelin merkityksestä. Tässä erään kävijämme tarina:
"Tällä hetkellä kotikaupunkiani pommitetaan jatkuvasti, koska se sijaitsee hyvin lähellä niin sanotun vihollisvaltion rajaa ja oli yksi ensimmäisistä paikoista, joihin hyökättiin sodan alkaessa. Iskut olivat voimakkaita, ja oli heti selvää, että sota oli todella alkanut. Oman maan kansalaisina yritimme aluksi auttaa sotilaitamme niin paljon kuin pystyimme. Veimme heille ruokaa ja muita välttämättömiä tarvikkeita. Olen kuitenkin jo iäkäs ihminen, eikä voimani enää riittäneet. Jouduin tekemään raskaan päätöksen ja lähtemään pois kotimaastani kohti Suomea. Tampere otti meidät erittäin hyvin vastaan. Saimme asunnon, ja sekä poliisi että Maahanmuuttovirasto kohtelivat meitä asiallisesti ja ystävällisesti. Lähtiessäni pystyin ottamaan mukaani vain sen, minkä jaksoin kantaa. Suomessa sain apua perustarpeissa: vaatetusta, ruokaa ja muuta välttämätöntä. Ajan myötä tutustuin moniin ihmisiin, myös suomalaisiin. Eräs tuttavani kutsui minut eräänä päivänä kahville paikkaan, jossa tarjottiin ilmaista kahvia, ja lähdin mukaan. Siellä tutustuin ohjaajaan, joka auttoi minua valtavasti. Hän kertoi Tampereen kaupungista ja vastasi kaikkiin kysymyksiini. Hän ohjasi minua ja antoi hyviä neuvoja siitä, miten toimia ja pärjätä tässä uudessa kaupungissa. Paikassa oli myös kierrätyspiste, josta sai ilmaisia vaatteita. Ohjaaja ja hänen työkaverinsa auttoivat minua löytämään sopivia vaatteita suomalaiseen ilmastoon. Avoimen ja lämpimän vastaanoton myötä aloin tuoda mukanani myös omia tuttujani, ja ajan kanssa meistä tuli paikan vakituisia kävijöitä. Lopuksi haluan sanoa, tai pikemminkin toivoa, että tämänkaltaiset järjestöt saisivat riittävän rahoituksen toimintansa jatkamiseen. Sota on kauhea asia, ja talon ohjaaja sekä hänen työtoverinsa ovat auttaneet kaltaisiani ihmisiä korvaamattoman paljon." Haluatko jakaa oman kokemuksesi Arttelista tai jostain toisesta Pirkanmaan järjestöstä? Käy vastaamassa kyselyymme. |
|
|