Artteli-kumppanuusyhdistys ry on laatinut lausunnon selvityksestä koskien sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksiä ja linjauksia. Selvityksen vaihtoehdot Yhdistys päätyi lausuntopalvelun antamista vaihtoehdoista valitsemaan vaihtoehto B:n. Artteli-kumppanuusyhdistys toteaa, ettei vaihtoehto A ole aikataulunsa ja resurssiensa näkökulmasta realistinen. Kunnolla toteutettuna sen käyttöönotto vaatisi huolellista valmistelua ja ennen kaikkea riittävää vaikutusten arviointia. Lisäksi vaihtoehdon valmiit teemoitukset eivät tue järjestöjen kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin yhteiskunnassa. Artteli-kumppanuusyhdistys yhtyy Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunnan lausuntoon siitä, että on ongelmallista, ettei vaihtoehto A:ssa avustusten jakautumisen osalta esitettyihin prosenttisosuuksiin ole esitetty perusteluja tai vaikutusten arviointia. Artteli-kumppanuusyhdistys toteaa, ettei kahden täysin epätasapainossa olevan vaihtoehdon tarjoaminen ja niiden perusteella uudistuksen läpivieminen ole hyvän valmistelun mukaista. Vaihtoehtoja on mahdoton vertailla tasapuolisesti ja selvityksen lähtöoletus on vaihtoehto A. Tämä lähtöoletus on nähtävissä myös lausuntopohjassa. Vaihtoehto A sisältää kuitenkin joitain hyviä avauksia, joista voisi hyödyntää uudistuksessa. Näitä ovat mm. yhteiskehittäminen ja yhteiset mittaristot. Vaihtoehto B on kuitenkin annetuista vaihtoehdoista riskittömämpi, jos valmistelutyölle annetaan riittävä aika ja se tehdään avoimesti ilman poliittista ohjausta. Järjestörahoitukseen kohdistuvat leikkaukset tulee valmistella järjestöjen tuloksellisuuteen, kohderyhmä- ja toimintaympäristötietoon pohjaten STEA:ssa, jossa on paras asiantuntemus sote-järjestöjen toiminnasta. Uudistusprosessille on varattava riittävästi aikaa ja se on tehtävä yhteistyössä järjestökentän kanssa. Uudistusta ei voida tehdä ylhäältä alas, vaan uudistusta tulee tehdä STEA:n ja järjestöjen yhteistyöllä, nykyisten järjestöluokkien pohjalta. Selvityksen teemat Selvityshenkilön raportissa esitetyssä Tasapainoinen tulevaisuus- avustusmallissa avustuksia kohdennettaisiin viidelle teema-alueelle. Artteli-kumppanuusyhdistys ei ota kantaa teemojen valintaan tai laita niitä tärkeysjärjestykseen, mutta ilmaisee huolensa siitä, että teemoista puuttuvat viittaukset merkittäviin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Ilmiöt kuten päihdeongelmat, polarisaatio, radikalisoituminen sekä lähisuhdeväkivalta olisivat kaivanneet merkittävästi enemmän huomiota selvityksessä. Lisäksi on ongelmallista, ettei teemoissa ole huomioitu järjestöjen demokratiatehtävää tai erityisryhmiä ja vähemmistöjä, kuten vammaisia, maahanmuuttajia tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Artteli-kumppanuusyhdistys kiinnittää huomiota siihen, että yksinäisyys ja osallisuus -teema lähtee ainoastaan yksinäisyyden vähentämisestä. Osallisuus on mm. mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämään sekä yhteiskuntaan ja kokemusta kuulluksi tulemisesta. Selvityksessä esimerkiksi järjestöjen edunvalvonta ja vaikuttamistyö loistavat poissaolollaan ja tämä kaventaa järjestöjen demokratiaroolia. Osallisuuden näkökulmasta on myös huolestuttavaa, ettei selvitys tunnista vähemmistöjen ja erityisryhmien asemaa ja tältä osin selvitys näyttäytyy syrjivältä. Erityisryhmät ja vähemmistöt tarvitsevat turvallisia tiloja ja yhteisöjä, joissa erityistarpeet huomioidaan. Tämä luo alustan yleiselle osallisuudelle, kun pohja sille luodaan omassa turvallisessa viiteryhmässä. Mielenterveyden edistämisen teema jää puutteelliseksi erityisesti päihdeongelmien merkityksen vähättelynä. Lisäksi aivoterveyden liittäminen mielenterveyden edistämisen teeman alle vaikuttaa irralliselta ja aivoterveyden näkökulma tulisikin nähdä osana väestöterveyden edistämistä. Mielenterveyden edistämisen sijasta tulisi puhua mielen hyvinvoinnin edistämisestä, joka sisältää vahvemmin ennakoivan näkökulman. Huomattavaa on myös se, ettei teemoissa korosteta sisäisen turvallisuuden näkökulmaa. Avustusuudistuksessa tulisi huomioida sisäisen turvallisuuden merkitys ja järjestöjen rooli sen luomisessa. Järjestöjen rooli henkisen kriisinkestävyyden ylläpitämisessä on merkittävä eikä yhteiskunnallista valmiutta ja varautumista pystytä rakentamaan ilman niitä. Järjestötoiminnan kannalta oleellinen toimintamuoto, eli vapaaehtoistoiminta, jää selvityksessä hyvin näkymättömäksi. Vapaaehtoistoiminnalla on merkittäviä vaikutuksia sekä yksilötasolla että yhteiskunnallisesti ja tästä syystä sen tulisi olla teematasoisissa kuvauksissa näkyvämpi. Ehdotus avustusten siirtämisestä hyvinvointialueilta STEA-avustuksiksi Artteli-kumppanuusyhdistys toteaa, että ehdotus sotii läheisyysperiaatetta vastaan. Julkisen vallan päätösten tulisi tapahtua mahdollisimman lähellä kansalaista ilman liiallista byrokratiaa. Selvitys ei myöskään tunnista riittävällä tasolla kuntien roolia sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä tai siinä, että myös kunnat myöntävät sote-järjestöavustuksia. Järjestötoiminnan pohja on aina ihmisten parissa tehtävä työ, joka tapahtuu ihmisten lähellä kunnissa ja hyvinvointialueilla. Kunnissa ja alueilla tiedetään ihmisten tarpeet ja näihin vastataan järjestöjen, hyvinvointialueen ja kuntien yhteistyöllä. Yhteistyö tarvitsee rakenteet ja jatkuvuutta sekä vuoropuhelua. Tätä julkisen vallan tulisi tukea ja mahdollistaa. Selvityksessä esitetään, että jokaisen hyvinvointialueen sekä ko. alueen kuntien (esimerkiksi maakuntaliiton edustamana) ja järjestöjen ehdotetaan määrittelevän yhdessä tarpeet järjestötoiminnalle alueilla ja että alueellisen tarvemäärittelyn lopputulos viestitään mahdollisimman laajasti alueen mahdollisille avustuksen saajille, jotta ne voivat hakea STEA:lta avustuksia alueellisten tavoitteiden mukaiseen toimintaan. Esitetty prosessi on kerroksellinen ja monimutkainen verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Tämä prosessi ei myöskään tue järjestöjen mahdollisuutta reagoida yllättäviin ilmiöihin alueella. Tulevaisuuden kannalta oleellista on kuitenkin edistää nelikanta-vuoropuhelua järjestöjen, kuntien, hyvinvointialueen ja STEA:n välillä, mutta tämä voidaan tehdä vähemmällä byrokratialla kuin mitä selvitys esittää. Ongelmallista on myös se, ettei selvitys ota huomioon hyvin pienten avustusten turvaamista. Esimerkiksi Pirkanmaalla pienin myönnetty avustus oli viime vuonna 300 euroa. Näillä avustuksilla on suuri merkitys pienille järjestöille, eikä niiden myöntäminen STEA:n kautta olisi tarkoituksenmukaista tai järkevää. Lisäksi Artteli-kumppanuusyhdistys toteaa, ettei se yhdy Sosten lausunnossa esitettyyn näkemykseen siitä, että alueellinen avustusuudistus voitaisiin tehdä siten, että järjestöperhe valtuuttaisi keskusjärjestönsä hakemaan toimintaansa avustusta ja delegoimaan sitä eteenpäin alueelliseen toimintaan. Tällainen toimintatapa on jo nyt mahdollinen järjestön näin halutessaan (delegoitu avustus). Monella järjestöllä ei ole niin vahvaa liittoa, joka voisi ottaa tällaisen prosessin hallinnoitavaksi ja osa alueellisista järjestöistä ei kuulu mihinkään kattojärjestöön. Tällainen prosessi loisi jälleen turhia hallinnon tasoja ja etäännyttäisi STEA:n alueellisesta toiminnasta ja sen ymmärryksestä. Alueellisesti ja paikallisesti toimivat järjestöt ovat myös autonomisia järjestöjä, jotka päättävät itse rahoituksestaan. Artteli-kumppanuusyhdistys näkee alueellisten ja paikallisten järjestöjen toiminnan ja niiden autonomian mahdollisessa vähenemisessä merkittäviä riskejä, joista keskeisin on ruohonjuuritasolla tapahtuvan työn vähenemisen vaikutukset ihmisten arkeen, ennaltaehkäisevän työn vähenemiseen alueilla ja palvelujärjestelmän kuormittumiseen. Artteli-kumppanuusyhdistys yhtyy Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunnan näkemykseen siitä, että riskinä on, että jatkossa avustukset keskittyisivät valtakunnallisiin prioriteetteihin, mikä voisi jättää huomioimatta paikallisesti merkittäviä tarpeita ja alueellisia erityispiirteitä. Hyvinvointialueilta avustusta saavat eivät ole pelkästään sote-järjestöjä, vaan mukana on myös muiden alojen järjestöjä. Muiden teemojen määrittely Artteli-kumppanuusyhdistys yhtyy Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunnan kantaan siitä, että on vaikuttavuuden kannalta olennaista, että suurin osa avustuksista kohdentuu alueelliseen ja paikalliseen toimintaan. Artteli-kumppanuusyhdistyksen mielestä oleellista uudistuksessa on STEA:n keskeinen rooli riippumattomana valtionapuviranomaisena, jolla on paras asiantuntemus sote-järjestökentän avustustoiminnasta. STEA myös tunnistaa teemat, joiden parissa järjestöt toimivat ja uudistuksessa tulisi käydä aktiivista vuoropuhelua olemassa olevien järjestöluokkien kanssa. Yhdymme kuitenkin SOSTE ry:n kantaan siitä, että on vieras ajatus, että STEA virkaorganisaationa toisi järjestöjen näkökulmia erilaisiin hallinnon prosesseihin ja että kansalaisyhteiskunnan on voitava käyttää puhevaltaansa itse. Muita huomioita selvityksestä Aikataulu ja resurssit Artteli-kumppanuusyhdistys ilmaisee huolensa selvitystyön uudistukselle esittämästä aikataulusta ja resursoinnista. Selvitystyön alkaessa järjestöille tiedotettiin, että selvitys tulee ohjaamaan vuosien 2026 ja 2027 avustusten kohdentamista, mutta tämän osalta selvitys jää puutteelliseksi. Sen sijaan vaihtoehto A:ssa kuvattu prosessi vaatii useamman vuoden, mutta päätöksillä avustusleikkausten kohdentumisesta on jo kiire. Ekosysteemityön koordinointi, siitä viestiminen ja yhteiskehittämisen tulosten toimeenpano vaatii merkittävän henkilöresurssin. Samaan aikaan STEAssa toimitaan aiempaa pienemmin resurssein. Järjestötoiminnan asema Toinen merkittävä ongelma selvityksessä on sen sisältämä virheellinen näkökulma järjestöjen toimintalogiikkaa kohtaan. Järjestöjen tehtävänä ei ole toimia julkisen vallan jatkeena. Järjestöjen autonomian suhteen vaihtoehto A tuo osin mieleen tilaaja-tuottaja -mallin, jossa järjestöjen rooli kapenee vain tiettyjen ennakolta valittujen teemojen toteuttajaksi ja laittaa järjestöt kilpailemaan teemarahoituksista. Alueellisena toimijana ja järjestöjen verkostojärjestönä Artteli-kumppanuusyhdistys näkee järjestötyön vaikutukset ruohonjuuritasolla ja peräänkuuluttaa “alhaalta ylös” -ajattelua järjestöjen avustusuudistuksessa. Avustusuudistuksessa on huomioitava rinnakkaisministeriöiden tekemät järjestökenttää koskevat selvitykset, kuten oikeusministeriön kansalaisjärjestöstrategian, joka tehtiin perusteellisesti järjestöjä osallistaen. Artteli-kumppanuusyhdistys ilmaisee huolensa siitä, ettei selvityksessä vedota tieteellisesti tutkittuun tietoon tai järjestöjen asiantuntemukseen kohderyhmän tarpeista, eikä huomioida rinnakkaisministeriöiden tekemiä selvityksiä. Alueellisen ja paikallisen järjestötoiminnan tulevaisuus ja vaikutusten arviointi Selvityksessä ei tuoda esiin STEA:n nykyistä avustustasoa alueilla. Esimerkiksi Pirkanmaalle kohdentui vuonna 2024 n. 18 miljoonaa euroa STEA-avustuksia, mutta selvityksessä alueellinen työ typistetään ainoastaan hyvinvointialueen myöntämiin avustuksiin, jotka ovat merkittävästi pienempi osuus (esim. Pirkanmaalla 1,8 miljoonaa vuonna 2024). Ilman STEA:n myöntämiä avustuksia alueelliseen järjestötoimintaan, mahdollisuus vastata alueellisiin tarpeisiin heikkenee merkittävästi ja vaikutukset näkyisivät esimerkiksi sote-palvelujen kuormittumisena. Selvityksen pohjalta tehtävissä päätöksissä tuleekin tehdä perusteellinen vaikutusten arviointi, esimerkiksi niiden vaikutuksista alueilla ja paikallisesti järjestöjen kohderyhmien ja ihmisten arkeen. Selvitys näyttää unohtaneen järjestöjen moninaisuuden sekä ihmisten ongelmamaailmojen erityisyyden ja erilaisuuden tunnistamisen. Riskinä on, että selvityksen perusteella tehtävä ratkaisu on liian yksipuolinen. Vaikutukset kohderyhmään voivat tulla esiin vasta vuosien ja vuosikymmenien jälkeen, ellei välittömästi. Artteli-kumppanuusyhdistys korostaa, että jatkokeskusteluihin on otettava mukaan myös alueelliset ja paikalliset toimijat, vaikka niillä olisi oma kattojärjestönsä. Ruohonjuuritasolla toimivilla järjestöillä on paras asiantuntemus ihmisten arjen tarpeista ja ilmiöistä. Selvityksessä on esitetty, että avustuksen saantiperustana olisi avustustoiminnan kohdentumisen vähintään 35 000 asukkaan väestöpohjaan. Artteli-kumppanuusyhdistys pitää rajausta teknisenä ja tarpeettomana. Rajaus voi haitata rajan alle jäävien seutukaupunkien järjestötoiminnan elinvoimaa. Avustusten kohdentamisessa tulisikin luottaa STEA:n arviointikykyyn ja asiantuntemukseen. Selvitystyön prosessista Selvityshenkilö toteaa selvityksessään myös pettymyksensä järjestöihin siitä, etteivät ne tarjonneet selkeitä muutosehdotuksia selvitystyön aikana. Voidaan kuitenkin kysyä, onko tämä ongelma ollut järjestöistä lähtevää, vai onko selvitystyön prosessi mahdollistanut tasavertaisen dialogin ja yhteisen kehittämisen riittävällä tavalla. Artteli-kumppanuusyhdistyksen kanta on, että prosessi olisi vaatinut pidemmän ajan ja laajemman työryhmän sekä osallistavamman otteen. Avustuslajit, varainkeruu ja kannatettavat kokonaisuudet Molempien vaihtoehtojen osalta selvityshenkilö esittää, että valtakunnallisten järjestöjen lisäksi yleisavustus voidaan myöntää yhdelle koordinaatio- ja tukijärjestölle per hyvinvointialue. Esitys on kannatettava. Tämänkaltaisessa roolissa tällä hetkellä toimii alueelliset verkostojärjestöt, mutta osalla alueista tällainen järjestö puuttuu. Artteli-kumppanuusyhdistys kuitenkin toteaa, että yleisavustukseen ei tulisi tehdä maantieteellistä rajausta. Ay-avustusten osalta on huomioitava, ettei järjestöjä voi kohdella eriarvoisesti riippuen siitä toimivatko ne valtakunnallisesti vai alueellisesti. Selvityksessä todetaan valtakunnallisten toimijoiden osalta, että ay-avustus turvaa järjestöjen autonomian kannalta avustuksensaajan määrittelemät ydintoiminnot. Alueellisille toimijoille kuitenkin esitetään selkeä ylhäältä määritelty sisältö ay-avustukseen, mikä ei ole autonomian turvaamisen mukaista. Artteli-kumppanuusyhdistys yhtyy Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunnan lausuntoon lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamisen kannatettavuudesta sekä siitä, ettei laajentaminen kuitenkaan ratkaise rahoituksen turvaamisen ongelmaa. Kaikilla järjestöillä ei ole resursseja varainkeruuseen tai niillä ei ole mahdollista saada sellaisia lahjoituksia, että sillä voitaisiin turvata toimintaedellytyksiä. Lisäksi Artteli-kumppanuusyhdistys ry yhtyy Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunnan lausuntoon liittyen varallisuuden vaikutukseen ja selvityksessä esitetyn kaavamaisen mallin ongelmiin. Selvityksessä on tervetulleita parannuksia, joita Artteli-kumppanuusyhdistys toivoo edistettävän mallista riippumatta. Esimerkiksi ay- ja ak-avustusten myöntäminen kolmeksi vuodeksi kerrallaan on hyvä kehitys, mikäli se tarkoittaa byrokratian vähenemistä ja jatkuvuuden turvaamista. Myös tuloksellisuusraportin ja vuosiselvityksen yhdistäminen sekä AUP-raportin euromääräisen rajan nosto 500 000 euroon on tervetullutta. On myös kannatettavaa, että STEA-avustuksia voisi käyttää joustavammin esimerkiksi EU-hankkeiden omarahoitusosuuksiin. Linkki lausuntopyyntöön Lisätietoja Artteli-kumppanuusyhdistyksen lausunnosta antaa: Nina Lindberg Toiminnanjohtaja p. 050 308 5639 [email protected] Kommentit on suljettu.
|